Conivuosi 2012 takana, mites 2013?

2012 conivuosi on nyt Traconin jälkeen ohi ja pientä päivitystä siihen. Tänä vuonna sain taas kunnon kipinän cosplayhin, sillä pari viime vuotta on ollut hieman hiljaisempaa. En tänä vuonna saanut kuin kaksi asua valmiiksi, mutta Loki on jo 50% valmis, joten olen melko tyytyväinen tulokseen. Valtiel ja Raistlin onnistuivat omasta mielestäni varsin mukavasti ja minulla oli todella hauskaa esiintyä hahmoina. Yllättävästi Raistlin tunnistettiin helpommin kuin Valtiel, vaikka olin olettanut asian olevan toisin päin (hassua :D). Oli todella mukavaa nähdä ihmisten hymyilevän, kun he tunnistivat hahmot ja ehdin jopa pari sanaa vaihtaa joidenkin mukavien ihmisten kanssa. Juttelen aina mielelläni, älkää antako alkukankeuden hämätä.

Mutta...en nyt anna Traconista sen enempää raporttia, muuta kuin "Onnistunut con, tunnelma oli mukava vaikka la oli sateinen. Cosplayn taso oli hyvä ja ilahdutti monesti. Muumipaneeli oli hauska." Kuvia ei nyt ole antaa, mutta voitte käydä tiirailemmassa Girl's Not Grey (hahaa, mainosta!) kautta. Punainen kaapu = that's me. I stole paladin's "spellbook"...and lost my staff to Dalamar...

Ja sitten 2013 suunnitelmat

Vai sanoisinko alustavat suunnitelmat, sillä kaikkia ei todellakaan olla lyöty vielä lukkoon. Tällä hetkellä keskityn:

Rogue (Marvel)

 

Frostbite - päivää ei olla vielä sovittu

osana X-men ryhmäcosplayta.

luonnostelin suunnitelman

femme!Skeletor (He-man)

 

Frostbite - toisena päivänä :'D

He-man alkuperäinen piirrossarja täyttää ensi vuonna 30 v! Ei, en ole sarjan fani, mutta Skeletor on huippu. Siksi puku! : D

 

 

tämän lisäksi on suunnitteilla tehdä:

 

Lady Loki (loppuun viimeistely)

 

 

 

Projektina: Raistlin (vaihe 3)

Puvun kokeilua ~

Pääasiassa pientä juttua photosessionista (joka epäonnistui ilman kunnon kameraa ja pikku taskukamerakin kulutti kahdet patterit).

Minulla ei ole oikein mitään lisättävää itse puvusta näin päivityksen muodossa muuten kuin, että maalasin nyt sauvassa olevan kristallin valkoiseksi. Sauva vaatii vielä hieman työstämistä ja pukua pääsin kokeilemaan ja havaitemaan pieniä kohtia jotka kaipaavat vielä huomiota. Lähinnä asia koski vöitä ja niiden kiristämistä (lisää reikiä), tavarat välillä putosivat (tarvitsen kunnon piilolangat) ja pitää edelleen hankkia viralliset kengät (lainattu siskolta (luvattomasti)) ja kuvauksissa minulta puuttui ne housut jotka olin hankkinut tätä varten. En löytänyt niitä mistään, joten pistin harmaat leggikset alle. Kuvia selatessani totesin, että minun tulisi vielä tehdä irtokappale kaapuun, joka peittää halkiota, mutta eivät vaikeuta kävelyä. Olin jo suunnitellut tätä, mutta nyt sen tarpeellisuus tuli selväksi.

Kaveri otti kuvat ja mukana oli ihastuttava Dalamar~

Ohikulkevilla ihmisillä oli ainakin jotakin nähtävää kun hyppelimme koskella. Itselläni ainakin oli hauskaa.




Alkuperäiset kuvat (sinisiä ja ylivaloittuneet, kun en ymmärtänyt ohjastaa kuvaajaa. minun tyhmä kamera).

 

pikaisen kuvankäsittelyn jälkeen

Traconissa nähdään sunnuntaina tässä asussa!

Projektina: Raistlin (vaihe 2)

I'm a wizard!
What?
A wizard!

Toisin sanoen päivitystä Raistlinista. Aloitetaan vaikka kaavusta. Minulla ei ole antaa kuin kuva valmiista ompeleesta, sillä otin siskon kameralla keskeneräisestä kaavusta kuvat ja nyt kamera on kuvineen Ruotsissa. Toisaalta kaapu on itsessään hyvin simppeli vaatekappale, josta voi kertoa suunnilleen sen, että otin vain epämääräiset mitat vanhasta cossistani (Xemnas) ja ompelin todella löysän vaatekappaleen, joka ylettyy puoliväliin sääreen ja siinä on sekä isot hihat että iso huppu. Jätin helman sivut molemmin puolin auki tuonne polvitaipaaseen asti, koska uskon edelleen vakavasti puvun olevan muuten julmetun epäkäytännöllinen matkaavalle velholle. Rakastan pitkiä ja raskaita kaapuja, mutta se ei ole sitä jota haen nyt.

Olen erityisen iloinen hupustani, sillä onnistuin nyt vihdoinkin tekemään yhden sellaisen johon olen tyytyväinen. Olen muutamaan pukuun tehnyt huppuja ja ne ovat aina olleet epätyydyttäviä. Tällä hetkellä kaavun hihoissa tai hupussa ei ole mitään riimuja, mutta se voi odottaa toiseen aikaan. Jos tulen laittamaan riimuja, ne ovat sitten jossakin irrallisessa ruskeassa kaistaleessa, joka on helppo kiinnittää ja poistaa tarvittaessa.

Toinen aiheeni on ihanat tavarat, joita velho raahaa mukanaan. Vyöt, laukut, pussukat... Olisin voinut ommella itselleni vyöt, vyölaukut sun muut, mutta otin helpomman kautta ja kipaisin kirpputorilla. Työmäärän pienentymisen lisäksi sain myös jo ihanasti kuluneita tavaroita. Halvalla. Näistä ei ole paljon kerrottavaa, sillä suurin osa on ostettuja tavaroita muutamaa kangaspussukkaa lukuunottamatta. Säilytyspaikkojen lisäksi olen nyt hieman kerännyt muuta tavaraa vyölle, kuten sulat (Elmoren piirrosten mukaan pari messiin ;) ) ja erikoisempia lehtiä naruun pujotettuina. Ja juuri tunti sitten löysin aivan sattumalta meidän laatikosta ihanan puisen mukin, joka aivan varmasti löytää tiensä nahkahihnan päähän roikkumaan.

Sitten vielä päivitystä sauvasta. Aloitin sen tänään ja olen vieläkin hieman hämilläni kuinka helpolla taidan päästä. Löysin kaiken tarvittavan kotoota ja voin nyt julistaa tehneeni propin ilman yhtäkään ostosta. Palat ovat simppelisti: autotallista haravan varsi (meillä pari aina hankittuna), sellainen kova pahvirulla elmukelmu -paketista, vanha halloween -hansikas vanhasta puvusta ja styroksipallo kaapista. Tämän lisäksi hieman maaleja, spraymaali, paperia ja liimaa.

Ompelin hansikkaan melko rujosti rullaan kiinni, jotta se pysyisi siinä kiinni. Styroksipallon laitoin sormien otteeseen. Sen jälkeen aloin lätkimään paperimassaa pitämään palloa paikoillaan ja hansikan rajalle, jotta se sulautuu rullan kanssa nätisti yhteen. Tein sen virheen, että pistin liian ronskilla kädellä liian märkää tavaraa ja annoin koko jutun kastua ja joten kovaksi puristettu rullakin pehmeni melkoisesti. Annoin koko jutun kuivua jonkin aikaa ja spraymaalilla tein kaksi kerrosta. Minun piti illalla hienosäätää sormien paikkoja suurella määrällä liimaa, joten saan vielä kerran tai kaksi maalata kultaisen sävyllä ennen kuin olen tyytyväinen. Jätin koko jutun nyt kuivumaan ja toivon mukaan aamulla minua odottaa hyvä tulos. Huomenna viimeistelen parilla vaiheella (kiinnitys, maalaus) sauvan~

Ihomaalauksesta lyhyesti voin kertoa että kokeilin vihdoinkin väriäni. Raistlin on siis ihonväriltään kultainen ja sen väriseksi pitäisi sutata naama ja kädet. Tein kokeilevan yrityksen ja totesin, että väriä saa laittaa runsaasti enemmän ennen kuin se näyttää hyvältä. Korostin pikkaisen sormiluita kämmenselässä. Seuraavalla kerralla laitan keltaisen pohjan ennen kultaa.

Kuvassa itseasiassa enemmän harmaat kuin kultaiset >__>

Projektina: Raistlin (vaihe 1)

Kankaita <3

Tykkään valtavasti kankaista, mutta en ompelusta. Olen kai tämän jo ennestään sanonutkin, mutta urgh. Ompelu on minun inhokkivaihe koko cossiprojektissa.

Eli varsin lyhyesti tähän asti tapahtuneesta.

Löysin ihanan punaisen kankaan itse kaapuun. Se poikkeaa aika paljon siitä punaisesta, jota näkyy useimmissa Raistlin -cosseissa ja se hieman huolestuttaa. Toisaalta olen todella iloinen, kun satuin  löytämään tämän edullisen kankaan (4 e/m). Kuvassa väri ei ole oikea, pahoittelut. Oikeasti se on punaisempi ja olin todella pettynyt kun siirsin kamerasta kuvat koneelle. Kamerassa värit näyttivät olleen suhteellisen hyvin kunnossa, mutta väriasetukset on mitä on.  Kangas ei ole noin väritön, mutta en kutsuisi sitä ollenkaan kirkkaan punaiseksi. Enemmänkin kangas on haalistuneen punainen, jossa on läsnä tiettyä oranssin sävyä. Mieleeni tulee kangas, joka on alunperin ollut peruspunainen, mutta sitten haalistunut ja kulunut, kun aurinko, sateet ja muu kulutus ovat rasittaneet kangasta.

Toinen kangashankinta oli oikeastaan heräteostos. Kävelin korin ohi, jossa ilmoitettiin "nahan palat 15 e/kg". Pysähdyin katsomaan ja löysin paljonkin kivoja pikkupaloja. Jotkut olivat todella säälittävän kokoisia, joten jätin ne armotta pois ja mukaani lähti neljä palasta. Ne eivät todellakaan ole isoja. Pienin on kai sen kokoinen, että lävität kämmenesi ja siinä se suunnilleen onkin. Otin neljä eri väriä: musta, tummemman ruskea, vaalean ruskea ja beige. Näille kankailla ajattelen tekeväni pieniä ykstyiskohtia, ehkä pussukoita ja laukkuun läpän peittämään vetoketjun.

Pukua olen nyt ommellut niin että kaapu on keskivartalon suhteen tehty viimeistelyä vaille. Ompelin myös toisen hihan, kirosin ja päätin jättää korjauksen tuonnemmaksi. Olin vahingossa ommellut ylimääräistä samoihin. Hassu olo, kun pitäisi tehdä väljä kaapu ja murehdin koko ajan ettei puku ole tarpeeksi tiukka. Melkeinpä jonkin ylipitkän unipaidan näköinen ilman vyötä, että oikein hävettää. Vyön kanssa on jo niin paljon paremman näköinen.

Ei kai tässä mitään muuta tältä erään. Oh, Rokka keksi Xemnas-takkini sopivan hänen arvolleen ja lysähti sen päälle syömään kenkäherkkua.

Suunnitteluvaiheista

Tänään ihan pohjintaa omista tavoistani miten aloitan puvun tekemisen ja ikuisuusprojekti potkaistaan käyntiin.

Ihmiset aina puhuvat kuinka etsivät referenssikuvia puvusta, josta ovat kiinnostuneet,  jopa päättäneet tehdä tämän. Minä noudatan tätä kaavaa myös, ellei sitten minun kymmenistä tuhansista kuvistani jo löydä tarpeeksi materiaalia tutkittavaksi. ( kuvien hamstraaminen on kivaa : D)

Sitä en tiedä kuinka moni sen jälkeen kaivaa paperia esiin ja piirtää asun, hahmon, yksityiskohtia... Minä en nyt puhu kaavoista. En osaa kunnolla käyttää sellaisia, vaan saatan kaivaa kaapista samankaltaisen vaatekappaleen ja tuijotan sitä otsarypyssä. Minun piirtämisen tarkoitus lienee selvittää mitä kaikkea puku sisältää, pohdin miten palat toimii, miten saan puvun päälle ja pois, mihin tungen vetoketjun jne. Tällä tavoin yritän kai ymmärtää millaisen projektin olen ottanut vastaan.

Heittäisin mielelläni kunnon suunnitelmakuvia, mutta ne tuoreimmat ovat toisella puoleen Suomea. Vanhat lienevät muiden papereiden joukoissa ja niihin en uskalla koskea nyt. Minua ei sen jälkeen näkyisi koneella muutamiin tunteihin. Piirtäjät varmasti ymmärtävät.

Mutta tämä asia tuli mieleen, kun otin taas esiin paperia sellaisella asenteella, että on aika luonnostella uusin suunnitelma. Kyseessä oli ensimmäinen luonnos,( yleensä pieni n. 5 -15 cm) kokokuva puvusta. Tässä puvussa oli se hieman erikoista että yhdistelen erilaisia versioita yhdeksi kokonaisuudeksi joka minua mielyttää ja koen kaikista käytännöllisimmäksi. Niin cossaajana minulle itselleen kuin hahmolle. Selitän siitä eteenpäin mentäessä.

RAISTLIN

Fantasiakirjallisuuden yksi ikoni, jos minulta kysytään. Luulisin, että hänestä on lähtöisin erikoiset velhot ja pahus soikoon, mikä hahmo hän onkaan. Dragonlance on muuten melko keskinkertainen kirjasarja, mutta minä rakastan tätä kyynistä ja sairaalloista hahmoa niin paljon, että olen lukenut kirjat useaan otteeseen yksin hänen esiintymisien vuoksi. Jos ette tunne hahmoa, lukekaan alkuperäinen trilogia. Suosittelen tämän hahmon vuoksi. Moni ei muista häntä, mutta kun joku tuo keskusteluissa hänet yhtäkkiä mukaan jonkin mutkan kautta, lähtee käyntiin  "OMG Raistlin!" hehkutus.

Miksi haluan tehdä puvun. No se on Raistlin(!) ja tämä on se minun ikuisuusprojekti... Minua on jo jonkin aikaa harmittanut kun en ole saanut niskasta kiinni tehdäkseni asun. Alunperin minun piti tehdä tämä jo kai 2009. Suunnittelimme kaverin kanssa että minä tekisin mustan Raistlin ja hän velhon oppilaan Dalamarin (on muuten niin loistava puku kaverille). Kaveri sai tehtyä asun, mutta minä en, koska musta sametti oli liian kallista niin isoon asuun. Nyt sitten näin taas kaverini Dalamar cossissaan ja iski valtava tarve tehdä asu. Tosin haluan tehdä punaisen Raistlinin, koska silloin herra oli parhaimmillaan.

Asusta löytyy montaa versiota ja itse kirjoissa kuvaus on tarpeeksi tarkka, mutta jättää silti varaa tulkinnoille. Minä olen selaillut montaa erilaista versiota (kirjan kannet, sarjikset, animaatio (urgh)) ja noukkinut erilaisia ominaisuuksia yhdeksi kokonaisuudeksi.

kuulakärkikynä, noin 3 min luonnokset kumpainenkin kuva

Tärkeintä minulle oli se seikka, että Raistlinin kaapu ei olisi niin pitkä kuin hänelle usein piirretään. Mies on fyysisesti hyvin heikko, sairaalloinen ja helposti uupuva, joten miksi vaikeuttaa elämäänsä ylipitkällä kaavulla, jos kerran joutuu paljon matkustamaan. Lyhyt kaapu on paljon käytännöllisempi ja siten ns. matkakaapu on minun valinta.  Sama juttu koskee hihoja, joskin se saa minut miettimään mitä teen hänen hopeatikarin kanssa (pitäisi olla hihan kätköissä). Harteilla olevan "viitan" teen irralliseksi ja edestä avoimeksi helpottamaan käsien liikettä. Raistlinin luulisi myös sitä arvostavan.

Muuten tämä minun versio noudattaa melko vahvasti klassista käsitystä miltä herra velho näyttää. Sauvasta haluisin kyllä pikkaisen ronskimman, kuin puu ja metalli olisivat sulautuneet yhteen jne jne. Minun on vaikea selittää sitä näin tässä. Annan kuvia sitten.

jotakin pientä tavaraa keräillään vyötärölle roikkumaan. kunnon velho rahaa paljon tavaraa!

Milloin Raistlin? Eh...ehkä Traconiin. Sopisi sinne. Ja nyt kun kerran Equalistit eivät toteudu eikä Storm Shadow. Suuri sääli : (

Oh, päivitän Lokista luultavammin vielä tämän viikon aikana. Avengers -ryhmämme on tulossa Traconiin ja minä olen heidän rakas vihollinen ; )

Pukuja vaihdetaan kuin sukkia

Olen aidosti ärtynyt. Olen kuluttanut monta viikkoa etsiessäni sopivaa kangasta Equalistiin ja asiaa vaikeuttaa tällainen seikka: kangasta pitää löytää sen verran että tavaraa riittää kaverilleni, joka tekee myös equn. Huoh, kolmisen viikkoa(ko?) Finnconiin eikä pukua ole tullut tehtyä yhtään, kiitos olemattomien vihreiden kankaiden. Minun on pakko siirtää pukua Traconiin tai myöhemmäs. Puvun teen heti saatuani kankaan, sillä Equalistit ovat oikeastaan suosikkejani koko sarjasta. Amon on upea, mutta loppu oli mitä oli. Haluisin joskus myös kokeilla cossata Spider-Liniä, jos sopiva väli tulee.

Cossi -vaihtoehtoja on ihan liikaa, oikeasti >__>

Mutta! Pidimme _tavallaan_ kriisipalaverin kaverini kanssa ja sovimme equjen siirtyvän ja otamme toisen projektin. Tämä on ollut keskustelunaiheena jo vuoden päivät ja nyt aukesi sopiva hetki sille. Aikaa on sopivasti tähän asuun eikä budjettikaan kirpaise.

Tietääkö joku G.I.Joen? Useimmat teistä ovat luultavammin liian nuoria ja tuntevat lähinnä kämmisen elokuvan, joka tuli teattereihin muutama vuosi takaperin. Mutta jos tiedätte about mitä tuo G.I.Joe tarkoittaa, tunnistatte kyllä hahmot, sillä he olivat leffan ainoa pieni voimavara jonka avulla jaksoin katsoa rainan loppuun (Cobra Commanderin saapumisen lisäksi... ja uskokaan pois kuinka paljon nauroin ja itkin herran lopulta saavuttua kuvaan).

Puhun tietenkín ninjoista <3 tosin Snake-Eyes ei periaatteessa ole ninja vaan commando... mutta toisaalta on käynyt ninjakoulutuksen...

Sain jossakin elämän vaiheessa kavereitani sivistämään itseään tälläkin osa-alueella (eli pakotin heidät katsomaan) sarjan saralla ja heihin loksahti minisarjaksi leimattu G.I.Joe Resolute. Sen jälkeen he ovatkin omaehtoisesti katsoneet muita sarjoja, suureksi ilokseni.

Resolute on tarkoitettu kypsemmälle katsojaryhmälle ja se myös näkyy (tosin sensuuri kieltää veren).
Animaatio oli todella ihastuttavaa ja vaikka tarina oli keskinkertainen, minä jaksoin nauttia siitä tuttuja hahmoja pongaillen, parista ääninäyttelijästä nauttien ja palvoen...ja animaatiota paikoitellen ihastellen. Hahmodesign on myös se seikka, mikä sai minut ja kaverini valitsemaan juuri tästä tulkinnasta asumme. Ensimmäisessä kuvassa näkyy kaksikkomme. Snake-Eyes ja Storm Shadow. Minä sain SS:n, mikä on minusta hyvä ratkaisu, koska olen kaveriani pienempi niin massalta kuin pituudeltaan... ja muistutan/valaisen tietämättömiä, että Thomas (SS) on osaksi japanilainen. Joten pienempi mies (on siellä Japanissa isompiakin ihmisiä, mutta...) minulle ja kaverini saa ranger-commando-ninjan...ehdan amerikkalaisen.

Vieressä pikkaisen parempi kuva Storm Shadowista.

Design on, kuten jo sanoin, nätti. Joku tulee luulemaan minua jonkin sortin Assassaniksi, mutta vaikka design on näitä hiipijöitä tuoreempi, hahmo on itsessään paljon vanhempi. Ja hän on aina pukeutunut valkoiseen, mukana aina välillä punaista. Ei hajuakaan, miksi tämä ninja pukeutuu valkoiseen, mutta enpä valita. Se tekee vaan tästä tapauksesta omanlaisensa ja luo mukavan kontrastin mustaan pukeutuneeseen Snake-Eyesiin.

Eipä tässä kai muuta. Jaaritin nyt kaikkea pientä, enkä ole valtavan suuri fani selittämään itse puvusta ja sen osista, kun kerran vierellä on hyvä kuva havainnoillistamaan sitä.

Ah, noh! Voisin sen kyllä sanoa, että olemme naispuolisia, aka minä olen female!Storm Shadow, koska katsokaa noita käsilihaksia. Minä en pysty vetämään tuota asua miehenä o__o


................................................................................................COBRAAAAAAAAAAA!!!!

Amon kiltti, min teen kyllä Equalistin kun pystyn T_T

Projektina: Valtiel (vaihe 4)

ja osittain loppu.

Eli kävin Desuconissa kokeilemassa asua ja ehkä joku sattui näkemään herran kävelemässä ulkona.

Mutta ennen sitä hieman puvun tekemisestä.

Eli maskin jälkeen tein itse vaatteen, jonka päätin tehdä vanhasta lakanakankaasta. Tämä kangas on vanha, tavallista lakanakangasta hieman paksumpaa materiaalia. Joustamaton kangas sopi minulle oikein hyvin ja väriltään se oli sopivasti luonnonvalkoinen.
Aloitin ihan simppelisti muodon rakentamisen ja sitä tuli kahden päivän ajan työstettyä oikein kunnolla, jotta puku oli istuva ja oikean pituinen. Pistin taakse vetoketjun, koska se tuntui kaikista käytännöllisimmältä.

Ompelun jälkeen (jota oikeastaan vihaan eniten cossin teossa) oli vuorossa puvun värjäys. Sen tein Emo tekstiiliväreillä, eli nestemäisiä reaktiivivärejä joilla saa minun mielestä hyvin näppärästi luotua halumaansa tulosta erilaisin keinoin. Minä käytin suihkepulloa, sientä kuin myös ihan sormia sottaakseni puvun haluamaani kuntoon. Kerroksia lienee...monta. Aloitin luonnollisesti vaaleasta ja tein sen mukaan uusia kerroksia. Työn tein ulkona, vaate roikkui henkarissa ja henkari puun oksassa. Minulle oli ihan sama jos pukuun tulisi roskia/likaa, sillä aito lika oli minun silmissä vain plussaa. Vahinkoja sattui niin että tummaa väriä putosi väärään kohtaan, mutta kun näyttikin itse asialta hyvältä. Oli tosi rentoa värjätä puku kun ei tarvinnut stressata leviääkö väri vai putoaako sitä väärään kohtaan.

Värjäyksen jälkeen oli vuorossa sirkat ja soljet. Näihin olin tehnyt enemmän kellertävät nauhat jo valmiiksi muun värjäyksen ohessa. Soljet ja sirkat värjäsin messingin sävyisiksi ja soljista tuli raaputettua väriä hieman pois, jotta alkuperäinen musta väri näkyisi alta ja loisi kuluneen tavaran tuntua. Niiden kiinnittäminen oli mielenkiintoista vasaralla hakkaamista kun piti 24 kpl laittaa selkään. Onneksi solkia oli vain 4, mutta ne ompelin hihnoineen käsin kiinni ihan varmuuden vuoksi. Ompelukoneeni ei ole parhaimmasta päästä, joten en ottanut riskiä siihen että kone juuttuu ja repii kankaan.







Viimeistelyä oli viel edessä...ja on vieläkin. Tein puvun pakolliset osat loppuun Desuun (hanskat, saappaat). Puku jäi kesken ja oli siis viimeistelemätön, mutta toimiva.